torstai, 4. joulukuu 2014

Pitkäkoipivaihe.

Uunosta ja Latesta muutama satunnainen kuvaräpsäys! Tänään haettiin jo tokat rokotukset, Uuno on varsinainen pitkäkoipi :). Uuno ja Late on kyllä mahdottomia rymyämään, olisivat koko ajan hippasilla. Late onkin ollut oikein iloinen kun saa touhuta jo enemmän ja liikkua. Meillä on ollut joka paikka niin peilijäällä pitkään, että ulkoilu on ollut aika minimaalista Laten osalta. Sisällä onkin pitänyt keksiä aktivointia, että energinen koira saa tekemistä edes aivoille, kongi on varsin mieleinen. Late on aina ollut hieman huono liikkumaan liukkaalla alustalla, sillä onkin ne ihan spesiaalimuuvsit ;). Laku töpöttelee niin nätisti ja varovasti kun tietää että on liukasta, petollistahan se on jos lumen alla on peilijää... Eikä tee hyvää koiran lihaksistolle jatkuva varominen liikkuessa. Nyt toivotaan LUNTA :). Ihanaa Joulun odotusta kaikille blogin lukijoille <3

 

uuno15vk.jpg

Kyllähän mä poseerata osaan :). Uuno 15 viikkoa.

 

late.jpg

Voiko katse olla enempää täynnä luottavaisuutta ja uskollisuutta?

 

uuno15vk2.jpg

Leveä haara-asento on näille jaloille ihan paras! Vai mitä?

torstai, 13. marraskuu 2014

Uuno tuli taloon!

Meille muutti uusi perheenjäsen. Pitkällisen harkinnan ja muutaman vuoden miettimisen jälkeen meille muutti pikkuherra Tallpeak Jungle Chief eli Uuno. Kiinnostuin Sannan pentueyhdistelmästä ja rohkenin ottaa loppukesällä yhteyttä. Sannalle kiitokset, että saimme tämän pienen pilkullisen meille asumaan. Uuno on sijoitusuros, joka omaa varsin ihastuttavan luonteen! Isot pojat on ottaneet Uunon hyvin vastaan. Late leikkisi Uunon kanssa vaikka kuinka paljon, rajoitan sen touhuja kuitenkin kun leikkauksesta ei ole vielä kuin reilu kaksi kuukautta ja kuntoutuminen on kesken. Mutta, Uuno on varmasti auttanut Latea toipumisessa! Pientä mustasukkaisuutta toki oli aluksi ilmassa, aika haastavaa kun kolme dalmista yrittää yhtä aikaa syliin istumaan mun kokoisen päälle ;)?

lakuuuno.jpg

Mustat ulkoilee :).

 

meijuuuno.jpg

Onneksi ei sentään isoille pojille käyny kieltä näyttämässä ;).

 

torstai, 13. marraskuu 2014

Lakun kesä

Lakun kanssa pääsimme kevään sairastelun jälkeen kehässäkin pyörähtämään. Kastraation jälkeen käytiin ensin Oulun KV:ssä, Kirsi Niemisen tuomaroimana Laku oli pu-2 valiouroksen jälkeen ja näin ollen sai sertin, hieno "mammansohvamuru" :). Laku oli myös ROP-VET ja pitkän kuuman päivän päätteeksi kävimme läpijuoksemassa BIS-VET kehän ;).

lakuoulu.jpg

Oulu KV 13.7.2014

 

Siikajoellakin käväisimme elokuun alussa, ilma oli taas mitä paras...joskin koiran viileänä pitäminen olikin sitten temppu. Tuomarina oli Juha Putkonen ja Laku oli vet eri1, sa, pu-3 ja ROP-VET. Hienoa :)! Koira laittoi taas tassua toisen eteen upeasti. Todella pitkä ja kuuma päivä odoteltiin BIS-VET kehää, tällä kertaa ei turhaan, sillä Maija Mäkinen sijoitti Lakun sijalle 3. Uskomattoman hyvin Laku jaksoikin esiintyä loppuun saakka.

lakusiikajoki2.jpg

 

lakusiikajoki.jpg

Kotimatkalle :)

 

Elokuulla vielä reissattiin Tampereella ja samalla kävimme Valkeakoskella kaikkien rotujen näyttelyssä, täältä saldoksi jäi vet eri1, VSP-VET. Kaiken kaikkiaan vuonna 2014 kävimme Lakun kanssa vain 6 kertaa näyttelyissä, joista 3xVSP-VET ja 2xROP-VET. Toivottavasti vielä ensi vuonnakin on ilo esittää tätä upeaa herrasmiestä :).

Laku täytti lokakuun 7. päivä 10 vuotta. Mihin aika katoaa? Vasta tämä mustatäpläinen herrasmies oli se pieni pentu joka riippui hihnassa hampailla kiinni! Ihania vuosia on takana ja toivottavasti vielä edessä :).

lakuposeraa.jpg

Laku 10 vuotta :).

 

torstai, 13. marraskuu 2014

Minne kesä meni?

Blogissa on ollut hiljaista päivitysten osalta, pahoittelut siitä. Lupaamme taas ryhdistäytyä :).

Kesä meni, mutta mihin? Lakun kanssa kyllä harrastimme, kävimme näyttelyissäkin jokusen kerran. Pappa on saanut nauttia iloisena ja terveenä eläkepäivistään :). Omistajakin koulutti itseään koirahieronnan osalta ja muutama lyhyt luentokin käytiin kuuntelemassa mm. Lena Dankerin koiran tyyppioppi, rakenne ja liikkeet, Katriina Tiiran periytyvyys sekä Leena Piiran luennot: koiran kipu, kivun tunnistaminen ja hoito sekä koiran lihashuolto ja urheilukoiran huolto.

Mutta, Laten kanssa koko kesä oli huolta ja murhetta. Yritimme hoitaa sen kipua kipulääkekuureilla, mutta tilanne vain paheni vähitellen. Mitään emme voineet harrastaa, koira kipeytyi pienenkin kävelylenkin jälkeen etujaloista. Sokea omistaja uskoi lääkäreitä, että nivelrikko ja ikä aiheuttaa kaiken tämän (mielestäni kyllä 7,5 vuotiaan dalmiksen ei pitäisi olla tässä kunnossa). Olihan koiraa kuvattu ja tutkittu, mutta röntgenkuva jättää niin paljon arvailujen varaan että olisi pitänyt lähteä aiemmin magneettikuviin! Lopulta tilanne meni muutamassa päivässä syksyllä siihen että takajalat petti vauhdissa alta, niissä ei ollut aiemmin ollut mitään vikaa. Ehkä niissä oli pientä voimattomuutta esim. portaita liikkuessa. Vein Laten vielä röntgenkuviin joka oli hukkaan heitettyä rahaa, kun eihän siitä sen enempää tietoa tullut. Sitten soittoa Aistiin, koska selvää oli että koiralla on selviä neurologiseen sairauteen liittyviä oireita (asentotuntopuutoksia, tasapaino-ongelmia) kroonisen kipuilun lisäksi. Saimme ajan onneksi nopeasti! Jokainen eläinlääkäriin lähteminen oli vaikeaa, pelko ja huoli siitä mitä sieltä löytyy, tulenko vielä koiran kanssa kotiin? Vaikeaa oli Aistiinkin lähteminen, aamuyöllä matkaan että olemme perillä klo 9.00. Aistissa tehtiin ensin yleinen neurologinen tutkimus ja katsottiin koirasta aiemmin otetut röntgenkuvat läpi ja niissä kipua vastaavia muutoksia näkynyt. Pienen pieni spondyloosimuutos eri kohdassa oli havaittavissa, mutta nivelten osalta ei voinut puhua nivelrikosta. Kuvien perusteella voisi sanoa koiran olevan hyvinkin terve... Neurologisessa tutkimuksessa todettiin yleinen ataksia ja päätettiin magneettikuvata kaularanka, jonne kipuilukin paikallistuu. Omistaja lähetettiin shoppailemaan kuvauksen ajaksi, siitä ei kyllä tullut mitään. Piinaavan tunnin jälkeen puhelin soi ja hoitaja kertoi Laten kaularangasta löytyneen suurikokoisen fibroottisen välilevytyrän, joka aiheutti puristuksen selkäydinkanavaan. Samalla olo oli helpottunut mutta huoli siitä miten koira toipuu? Leikkausta en edes miettinyt, se oli selvää että Late leikataan jos lääkäri niin suosittelee. Samantien Late sitten leikattiinkin ja leikkaus sujui ilman ongelmia, onneksi. Siitä alkoi sitten toipuminen... se tie onkin ollut vaikeampi. Koira oli kipeä, kuinka monta kertaa valvoin yöllä ja mietin teinkö oikein? Saadaanko kivut pois? Aistiin soittoja monta, monta kertaa. Late kontrollikuvattiinkin Oulussa Terveystalolla magneetissa. Kaikki oli leikkausalueen osalta hyvin. Silti koira oli aamuisin varsinkin kipeä. Lopulta päädyimme leikanneen lääkärin kanssa, että on parempi tulla Aistiin näytille. Aikaisin aamulla taas matkaan ja ystäväni lähti matkaseuraksi. Aistissahan Late sitten oli oma adhd-itsensä, lääkäri vakuutti että koira ei olisi tuollainen hyppijä ja pomppija, jos sillä olisi kovia kipuja. Joka tapauksessa tämän reissun jälkeen kivut väheni ja tällä hetkellä kun tätä kirjotan, voisi sanoa koiran olevan omistajan silmin kivuton, ehkä levon jälkeen jäykkä hetken aikaa. Tästä olemme onnellisia! Liikkuminen on aika hyvää, välillä etujalat ottaa lyhempää askelta tai koira voi epätasaisella kompastua yllättäen etujalalla, irti ollessa ei eroa huomaa siihen entiseen Lateen :). Olemme paljon tehneet fysioterapeutin ohjeistamia jumppaliikkeitä ja lenkkeilleet epätasaisessa maastossa, jotta koira tavallaan oppisi uudelleen tasapainoa ja koordinaatiota. Lisäksi Late syö cartivet+msm-valmistetta ja käy säännöllisesti fyssarin vastaanotolla. Paranemista tapahtuu noin 6 kuukautta leikkauksen jälkeen, elämme päivä kerrallaan ja toivomme että Late pysyisi hyvässä kunnossa ja kivuttomana, se olisi ansainnut sen!

Suuret kiitokset Aistin lääkäreille ja hoitajille Laten hyvästä hoidosta.

latesyksy.jpg

Marnellin Extra Chocolate "Late", lokakuussa -14

 

torstai, 26. kesäkuu 2014

Kevään kuulumisia.

Huh, koirat on sairastelleet. Nyt (koputtaa puuta) kaikki näyttää hyvältä. Latella todettiin nivelrikkoa etujaloissa, Lakulta leikattiin kasvain :(.

Näytelmissä tämän verran ehdittiin keväälle käymään; Late pyörähti pitkän tauon jälkeen Kajaanin KV:ssä saaden eh:n. Lakun kanssa ennen sairastelua ehdittiin käydä; Kajaanin ryhmis maaliskuussa tuloksena vet eri1 vsp-vet. SA:ta ei herunut tällä erää. Lahden ryhmänäyttely vappuna, tuloksella vet eh2. Keli oli aivan kamala, koira joka ei pidä tuulesta ja sateesta oli aivan mahdoton saada esiintymään muuten kuin selkä köyryssä paikalleen kohmettuneena ja matka painoi askelissa. Sitten kävimme extempore-reissun Seinäjoella ryhmiksessä, keli oli lähes yhtä huono kuin Lahdessa mutta esiintyminen oli aivan erilaista. Laku oli vet eri1, sa, pu2, vara-sert, vsp-vet. Arvostelukin oli oikein hyvä. Oulun KV:ssä käytiin ja siellähän koiran kivekset oli kadonneet! Tuomari ei löytänyt toista kivestä... Olimme pari viikkoa aiemmin  jo eläinlääkärissä todenneet toisen kiveksen pienentyneen ja toisen kasvaneen, kastraatiota oli suuniteltu kaiken varalta. Kyllä siellä ne molemmat kivekset vielä Oulun näyttelyn jälkeenkin oli kun se eläinlääkärissä kopeloitiin, kokoeroa kyllä oli. Koira jäi Oulussa arvostelematta ja saatiin rahat takaisin. Laku leikattiin toukokuussa, kasvain löytyi suuremmasta kiveksestä :(. Leikkauksesta on toivuttu vähitellen ja Oulun KV.ssä käymme heinäkuussa katsomassa miten askel kulkee leikattuna ;). Ei ole kotona ainakaan papan menoa hidastanut. Toivotaan nyt että koirat saisi viettää leppoisia vanhuuspäiviä terveinä :). Laten nivelrikkoahan ei paranneta, mutta onneksi nyt koira voi hyvin.

Ai, niin. Kävimme huhtikuun alussa mätsärissä ja pappa oli aivan loistavan hieno esiintyjä ja kolmannen kerran voitti Best In Shown, tällä kertaa koiria oli mukana peräti n. 90.

lakumets%C3%A4-normal.jpg.

1896782_10152132601693521_245390915_n-no

Metsälenkkiä keväällä...

10413327_10152274216353521_9456555088268

Meidän 9,5 vuotias hurmuripoika.

10339952_10152298912658521_6323415183832

Laten aamutorkkuja auringossa.