Täplikästä elämää

Pitkäkoipivaihe.

2014-12-04T00:31:00+02:00

Uunosta ja Latesta muutama satunnainen kuvaräpsäys! Tänään haettiin jo tokat rokotukset, Uuno on varsinainen pitkäkoipi :). Uuno ja Late on kyllä mahdottomia rymyämään, olisivat koko ajan hippasilla. Late onkin ollut oikein iloinen kun saa touhuta jo enemmän ja liikkua. Meillä on ollut joka paikka niin peilijäällä pitkään, että ulkoilu on ollut aika minimaalista Laten osalta. Sisällä onkin pitänyt keksiä aktivointia, että energinen koira saa tekemistä edes aivoille, kongi on varsin mieleinen. Late on aina ollut hieman huono liikkumaan liukkaalla alustalla, sillä onkin ne ihan spesiaalimuuvsit ;). Laku töpöttelee niin nätisti ja varovasti kun tietää että on liukasta, petollistahan se on jos lumen alla on peilijää... Eikä tee hyvää koiran lihaksistolle jatkuva varominen liikkuessa. Nyt toivotaan LUNTA :). Ihanaa Joulun odotusta kaikille blogin lukijoille <3

Kyllähän mä poseerata osaan :). Uuno 15 viikkoa.

Voiko katse olla enempää täynnä luottavaisuutta ja uskollisuutta?

Leveä haara-asento on näille jaloille ihan paras! Vai mitä?

Uuno tuli taloon!

2014-11-13T13:15:00+02:00

Meille muutti uusi perheenjäsen. Pitkällisen harkinnan ja muutaman vuoden miettimisen jälkeen meille muutti pikkuherra Tallpeak Jungle Chief eli Uuno. Kiinnostuin Sannan pentueyhdistelmästä ja rohkenin ottaa loppukesällä yhteyttä. Sannalle kiitokset, että saimme tämän pienen pilkullisen meille asumaan. Uuno on sijoitusuros, joka omaa varsin ihastuttavan luonteen! Isot pojat on ottaneet Uunon hyvin vastaan. Late leikkisi Uunon kanssa vaikka kuinka paljon, rajoitan sen touhuja kuitenkin kun leikkauksesta ei ole vielä kuin reilu kaksi kuukautta ja kuntoutuminen on kesken. Mutta, Uuno on varmasti auttanut Latea toipumisessa! Pientä mustasukkaisuutta toki oli aluksi ilmassa, aika haastavaa kun kolme dalmista yrittää yhtä aikaa syliin istumaan mun kokoisen päälle ;)?

Mustat ulkoilee :).

Onneksi ei sentään isoille pojille käyny kieltä näyttämässä ;).

Lakun kesä

2014-11-13T12:39:00+02:00

Lakun kanssa pääsimme kevään sairastelun jälkeen kehässäkin pyörähtämään. Kastraation jälkeen käytiin ensin Oulun KV:ssä, Kirsi Niemisen tuomaroimana Laku oli pu-2 valiouroksen jälkeen ja näin ollen sai sertin, hieno "mammansohvamuru" :). Laku oli myös ROP-VET ja pitkän kuuman päivän päätteeksi kävimme läpijuoksemassa BIS-VET kehän ;).

Oulu KV 13.7.2014

Siikajoellakin käväisimme elokuun alussa, ilma oli taas mitä paras...joskin koiran viileänä pitäminen olikin sitten temppu. Tuomarina oli Juha Putkonen ja Laku oli vet eri1, sa, pu-3 ja ROP-VET. Hienoa :)! Koira laittoi taas tassua toisen eteen upeasti. Todella pitkä ja kuuma päivä odoteltiin BIS-VET kehää, tällä kertaa ei turhaan, sillä Maija Mäkinen sijoitti Lakun sijalle 3. Uskomattoman hyvin Laku jaksoikin esiintyä loppuun saakka.

Kotimatkalle :)

Elokuulla vielä reissattiin Tampereella ja samalla kävimme Valkeakoskella kaikkien rotujen näyttelyssä, täältä saldoksi jäi vet eri1, VSP-VET. Kaiken kaikkiaan vuonna 2014 kävimme Lakun kanssa vain 6 kertaa näyttelyissä, joista 3xVSP-VET ja 2xROP-VET. Toivottavasti vielä ensi vuonnakin on ilo esittää tätä upeaa herrasmiestä :).

Laku täytti lokakuun 7. päivä 10 vuotta. Mihin aika katoaa? Vasta tämä mustatäpläinen herrasmies oli se pieni pentu joka riippui hihnassa hampailla kiinni! Ihania vuosia on takana ja toivottavasti vielä edessä :).

Laku 10 vuotta :).

Minne kesä meni?

2014-11-13T10:21:00+02:00

Blogissa on ollut hiljaista päivitysten osalta, pahoittelut siitä. Lupaamme taas ryhdistäytyä :).

Kesä meni, mutta mihin? Lakun kanssa kyllä harrastimme, kävimme näyttelyissäkin jokusen kerran. Pappa on saanut nauttia iloisena ja terveenä eläkepäivistään :). Omistajakin koulutti itseään koirahieronnan osalta ja muutama lyhyt luentokin käytiin kuuntelemassa mm. Lena Dankerin koiran tyyppioppi, rakenne ja liikkeet, Katriina Tiiran periytyvyys sekä Leena Piiran luennot: koiran kipu, kivun tunnistaminen ja hoito sekä koiran lihashuolto ja urheilukoiran huolto.

Mutta, Laten kanssa koko kesä oli huolta ja murhetta. Yritimme hoitaa sen kipua kipulääkekuureilla, mutta tilanne vain paheni vähitellen. Mitään emme voineet harrastaa, koira kipeytyi pienenkin kävelylenkin jälkeen etujaloista. Sokea omistaja uskoi lääkäreitä, että nivelrikko ja ikä aiheuttaa kaiken tämän (mielestäni kyllä 7,5 vuotiaan dalmiksen ei pitäisi olla tässä kunnossa). Olihan koiraa kuvattu ja tutkittu, mutta röntgenkuva jättää niin paljon arvailujen varaan että olisi pitänyt lähteä aiemmin magneettikuviin! Lopulta tilanne meni muutamassa päivässä syksyllä siihen että takajalat petti vauhdissa alta, niissä ei ollut aiemmin ollut mitään vikaa. Ehkä niissä oli pientä voimattomuutta esim. portaita liikkuessa. Vein Laten vielä röntgenkuviin joka oli hukkaan heitettyä rahaa, kun eihän siitä sen enempää tietoa tullut. Sitten soittoa Aistiin, koska selvää oli että koiralla on selviä neurologiseen sairauteen liittyviä oireita (asentotuntopuutoksia, tasapaino-ongelmia) kroonisen kipuilun lisäksi. Saimme ajan onneksi nopeasti! Jokainen eläinlääkäriin lähteminen oli vaikeaa, pelko ja huoli siitä mitä sieltä löytyy, tulenko vielä koiran kanssa kotiin? Vaikeaa oli Aistiinkin lähteminen, aamuyöllä matkaan että olemme perillä klo 9.00. Aistissa tehtiin ensin yleinen neurologinen tutkimus ja katsottiin koirasta aiemmin otetut röntgenkuvat läpi ja niissä kipua vastaavia muutoksia näkynyt. Pienen pieni spondyloosimuutos eri kohdassa oli havaittavissa, mutta nivelten osalta ei voinut puhua nivelrikosta. Kuvien perusteella voisi sanoa koiran olevan hyvinkin terve... Neurologisessa tutkimuksessa todettiin yleinen ataksia ja päätettiin magneettikuvata kaularanka, jonne kipuilukin paikallistuu. Omistaja lähetettiin shoppailemaan kuvauksen ajaksi, siitä ei kyllä tullut mitään. Piinaavan tunnin jälkeen puhelin soi ja hoitaja kertoi Laten kaularangasta löytyneen suurikokoisen fibroottisen välilevytyrän, joka aiheutti puristuksen selkäydinkanavaan. Samalla olo oli helpottunut mutta huoli siitä miten koira toipuu? Leikkausta en edes miettinyt, se oli selvää että Late leikataan jos lääkäri niin suosittelee. Samantien Late sitten leikattiinkin ja leikkaus sujui ilman ongelmia, onneksi. Siitä alkoi sitten toipuminen... se tie onkin ollut vaikeampi. Koira oli kipeä, kuinka monta kertaa valvoin yöllä ja mietin teinkö oikein? Saadaanko kivut pois? Aistiin soittoja monta, monta kertaa. Late kontrollikuvattiinkin Oulussa Terveystalolla magneetissa. Kaikki oli leikkausalueen osalta hyvin. Silti koira oli aamuisin varsinkin kipeä. Lopulta päädyimme leikanneen lääkärin kanssa, että on parempi tulla Aistiin näytille. Aikaisin aamulla taas matkaan ja ystäväni lähti matkaseuraksi. Aistissahan Late sitten oli oma adhd-itsensä, lääkäri vakuutti että koira ei olisi tuollainen hyppijä ja pomppija, jos sillä olisi kovia kipuja. Joka tapauksessa tämän reissun jälkeen kivut väheni ja tällä hetkellä kun tätä kirjotan, voisi sanoa koiran olevan omistajan silmin kivuton, ehkä levon jälkeen jäykkä hetken aikaa. Tästä olemme onnellisia! Liikkuminen on aika hyvää, välillä etujalat ottaa lyhempää askelta tai koira voi epätasaisella kompastua yllättäen etujalalla, irti ollessa ei eroa huomaa siihen entiseen Lateen :). Olemme paljon tehneet fysioterapeutin ohjeistamia jumppaliikkeitä ja lenkkeilleet epätasaisessa maastossa, jotta koira tavallaan oppisi uudelleen tasapainoa ja koordinaatiota. Lisäksi Late syö cartivet+msm-valmistetta ja käy säännöllisesti fyssarin vastaanotolla. Paranemista tapahtuu noin 6 kuukautta leikkauksen jälkeen, elämme päivä kerrallaan ja toivomme että Late pysyisi hyvässä kunnossa ja kivuttomana, se olisi ansainnut sen!

Suuret kiitokset Aistin lääkäreille ja hoitajille Laten hyvästä hoidosta.

Marnellin Extra Chocolate "Late", lokakuussa -14

Kevään kuulumisia.

2014-06-26T08:20:00+03:00

Huh, koirat on sairastelleet. Nyt (koputtaa puuta) kaikki näyttää hyvältä. Latella todettiin nivelrikkoa etujaloissa, Lakulta leikattiin kasvain :(.

Näytelmissä tämän verran ehdittiin keväälle käymään; Late pyörähti pitkän tauon jälkeen Kajaanin KV:ssä saaden eh:n. Lakun kanssa ennen sairastelua ehdittiin käydä; Kajaanin ryhmis maaliskuussa tuloksena vet eri1 vsp-vet. SA:ta ei herunut tällä erää. Lahden ryhmänäyttely vappuna, tuloksella vet eh2. Keli oli aivan kamala, koira joka ei pidä tuulesta ja sateesta oli aivan mahdoton saada esiintymään muuten kuin selkä köyryssä paikalleen kohmettuneena ja matka painoi askelissa. Sitten kävimme extempore-reissun Seinäjoella ryhmiksessä, keli oli lähes yhtä huono kuin Lahdessa mutta esiintyminen oli aivan erilaista. Laku oli vet eri1, sa, pu2, vara-sert, vsp-vet. Arvostelukin oli oikein hyvä. Oulun KV:ssä käytiin ja siellähän koiran kivekset oli kadonneet! Tuomari ei löytänyt toista kivestä... Olimme pari viikkoa aiemmin jo eläinlääkärissä todenneet toisen kiveksen pienentyneen ja toisen kasvaneen, kastraatiota oli suuniteltu kaiken varalta. Kyllä siellä ne molemmat kivekset vielä Oulun näyttelyn jälkeenkin oli kun se eläinlääkärissä kopeloitiin, kokoeroa kyllä oli. Koira jäi Oulussa arvostelematta ja saatiin rahat takaisin. Laku leikattiin toukokuussa, kasvain löytyi suuremmasta kiveksestä :(. Leikkauksesta on toivuttu vähitellen ja Oulun KV.ssä käymme heinäkuussa katsomassa miten askel kulkee leikattuna ;). Ei ole kotona ainakaan papan menoa hidastanut. Toivotaan nyt että koirat saisi viettää leppoisia vanhuuspäiviä terveinä :). Laten nivelrikkoahan ei paranneta, mutta onneksi nyt koira voi hyvin.

Ai, niin. Kävimme huhtikuun alussa mätsärissä ja pappa oli aivan loistavan hieno esiintyjä ja kolmannen kerran voitti Best In Shown, tällä kertaa koiria oli mukana peräti n. 90.

Metsälenkkiä keväällä...

Meidän 9,5 vuotias hurmuripoika.

Laten aamutorkkuja auringossa.

Sairastelua.

2013-12-06T06:44:00+02:00

Ollaan oltu kaikki kipeinä. Ensin Late, sitten Laku ja lopuksi minä. (Onneksi Late on selästään sentään ollut todella hyvä nyt, eikä hieronnassa ole löytynyt hermopinne kohtia enää.) Olen jo hakenut sukset esille monta kertaa, että päästäisiin koirahiihtoon ja yhtä monta kertaa vienyt ne takaisin, joko lumet kerkesi sulaa tai joku sairastui. No, koirat on nyt parantuneet jostain kummallista vatsapöpöistä ja Lakunkin lääkekuuri loppui jo, ehkä emäntäkin toipuu vähitellen ja lumikin on maassa, joten kohta mennään (toivottavasti) ladulla kovaa :). Ensi vuodelle katsottiin ja ilmoitettiinkin koiria muutamiin näyttelyihin, eri asia mitkä sitten toteutuu, joku sairastuu kuitenkin. Näinhän on käynyt todella usein. Hieman mietin Lakun kanssa tokokoetta ensi vuodelle, josko uskallettaisiin alo-luokkaan mennä. Ollaanhan me mölleissä käyty pari kertaa, mutta virallinen onkin sitten aivan toinen juttu. Minä jännityksellä sählään pilalle koiran suorituksen kuitenkin. Laku on tokossa tehnyt niin hyvää ja tasaista suoritusta, että sääli olisi jättää kokeilematta. Ilmoitin sen jo viime kesänä viralliseen luokkaan, mutta peruimme viime hetkillä ja mentiin mölleihin vielä treenaamaan. Lakulta jää nyt tammikarkelot väliin, sillä kasvattaja-Paula tulee arvostelemaan tämän rodun. Mutta sitäkin enemmän minua jännittää, kun sovimme treffit, että kasvattaja näkee Lakun pitkän ajan jälkeen ihan livenä, eikä vain lähettämistäni kuvista :). Toivottavasti hän on tyytyväinen, en toivo muuta :).

Pojat nauttii auringosta :).

Uinti on muuten aivan loistava liikuntamuoto selkäkipuisille koirille, Laten selälle tekee tosi hyvää. Meidän koirat on käyneet Oulussa HundSpassa ja tykätään paikasta ja palvelu on todella hyvää, koirat näkyy nauttivan kun pääsevät suihkuun ja fööniin uinnin jälkeen :). Molemmat kun on ihan hulluna uimiseen niin on helppo pitää lihaksista huolta tällä tavalla. Alla pari kuvaa ekasta HundSpan käynnistä ja ei niitä silloinkaan paljoa jännittänyt, Laten olisi saanut taas haavilla pyytää pois :). Saataispa me Kajaaniinkin joskus moinen halli...olisihan se lähempänä.

"Rottaa" noutamaan.

Ylpeä rotan saalistaja.

Jälkeä, agilityä ja mätsäriä...

2013-10-27T14:01:00+02:00

Ollaan taas harrastettu aika paljon. Laten kanssa agilityä ja jälkeä. Lakun kanssa käytiin kahdessa match show:ssa Kajaanissa. Ensimäisellä kerralla Lakua vähän väsytti edellisen päivän touhut, olimme jäljellä. Se ei ollut ihan parhaassa terässä ja kehät oli todella pieniä. Se ei Lakun liikkeille ole yhtään eduksi, eikä varmaan monen muunkaan ison koiran. Tuloksena veteraaneissa sininen nauha ja toinen sija. Eilen käytiin toisessa pallohallilla, halli on hyvin tuttu Lakulle ja se on siellä kuin kotonaan. Treenasimme monen vuoden ajan siellä nimittäin kerran viikossa. Veteraaneja oli aika vähän, vain neljä ja kaikki menivätkin kerralla kehään eikä koiria jaettu sinisiin ja punaisiin. Tuomari ilmeisesti tykkäsi Lakusta (vaikka se syliin melkein hyppäsikin) ja sijoitti sen ensimmäiseksi. Olin yllättynyt. Todella hienoja veteraaneja olivat muutkin ja käyttäytyivät kauniisti. Sitten odottelimme BIS-kehää, onneksi paikalla oli kahvio ja Lakulla toppatakki mukana :). Kehässä sain sen todella hyvin liikkumaan, vaikka väsy meinasi pitkän päivän aikana jo tulla kummallekin. Moni tuomari onkin ihmetellyt 9-vuotiaan aika lentäviä liikkeitä. Niitä ei nuorempana juuri nähty kehässä. Ehkä olen itse oppinut jotain sen esittämisestä liikkeessä? Kehään menimme sillä asenteella, että tyytyväisiä ollaan vaikka pudotaan ensimmäisenä pois. Huomasimme kuitenkin olevamme neljän parhaan joukossa ja voi sitä riemun määrää meillä Lakun kanssa, kun kerrottiin että veteraani voittaa tänään :). BIS-kehässä tapasin vielä yllättäen lapsuudenystäväni (varmaan 20 vuoden takaa), yllättäviä kohtaamisia :). Olen kyllä iloinen kuinka hyvässä kunnossa Laku on ja toivottavasti kunto pysyisi hyvänä vielä pitkään. Tuomari ihmettelikin kuinka sen hampaat ovat kuin nuorella koiralla. Tästä jatkamme näyttelytauolle...toivottavasti vielä palaamme :).

KSTK:n Match Show 26.10.2013, Best In Show

Metsälenkkiä sumuisessa säässä, pallo juuttui puuhun!

Agilitykoira henkeen ja vereen. Ajatteli hypätä oravan perässä puuhun, hölmö :)

Synttäripäivä.

2013-10-10T23:37:00+03:00

Kyllä se aika menee sitten nopeaa. Vastahan me se pieni mustavalkea koiranpentu haettiin Nummelasta. Laku täytti jo alkuviikosta 9-vuotta. Näin herrasmies odottaa tolkusti minua että lähdetään tokoon...niin, naisia saa aina odottaa :)

Kuulumisia todella, todella pitkän ajan jälkeen.

2013-09-28T11:00:00+03:00

En ole saanut aikaiseksi kirjoitella kuulumisia. Laiskuutta ja kiireitä... Paljon on tapahtunut vuosien aikana, mutta juuri nyt on koirat terveitä ja voivat hyvin :). Lakun kanssa on käyty näyttelyissä jonkun kerran veteraanikehissä ja olen enemmän kuin tyytyväinen siihen miten se rakastaa esiintyä nykyään. Sillä ei ole väliä miten kukakin tuomari siitä tykkää, tärkeintä on että meillä on kivaa kehässä ja toivottavasti se myös näkyy koiran esiintymisestä :). Laten kanssa oli viime talvi melkein kokonaan taukoa agilitystä, koira kipuili jatkuvasti ja oireili epämääräisellä ontumisilla. Syy löytyi ja koira on ollut nyt oireeton viime keväästä saakka. Pitkän harkinnan jälkeen ilmottauduin agilitykurssille ja lokakuussa palaamme Latelle rakkaan harrastuksen pariin. Odotamme kovin ensimmäisiä hallivuoroja, varovasti edeten ja koiraa kuunnellen. Lonkat saatiin kuvattua viime tammikuussa, samalla selän kuvauksen yhteydessä ja tulos oli hyvä, b/b. Odotin huonompaa tulosta ja ajattelin koiran kipuilun johtuvan lonkkavaivasta... Onhan Latekin jo pian veteraani-ikäinen. Mutta kaikki kääntyi parhain päin :).

Päiväunet :)

Reissattiin kesällä aika paljon, koirat olivat suurimmaksi osaksi mukana. Matkustavat tosi hyvin autossa, nukkuvat tyytyväisinä kunhan saavat olla mukana. Koirat ei stressaa vaikka kesällä majoituimme useassa eri paikassa peräkkäin, kun vain majapaikasta sänky löytyy :). Lapista löytyi paljon hyviä uintipaikkoja matkan varrelta, Kilpisjärvellä itse asiassa mökkimme sijaitsi aivan Kilpisjärven rannalla. Naapurimökissä asui koiria ja meidän koirat hullantui Irma-tyttöön :). Late ressukka heti eka iltana leikki niin paljon Irman kanssa että tassujen pohjat kului puhki! Ei ole ainakaan sitä ongelmaa ettei koirat tulisi toimeen vieraiden koirien kanssa. Näyttely, tms. kilpailutilanne on sitten vähän varautuneempaa kun ollaan hihnan päässä, silloin voi tunteet kuumentua hieman jos vieras uros tulee liian lähelle.

KIlpisjärvessä 22.7.2013

Alla jokunen kuva Tornion näytelmistä joihin poikkesimme matkalla lappiin, mukana vain Laku, tuloksella ERI, VEK2. Tällä kertaa ei tullut vettä kun oltiin kehässä ja koira oli ihan täpinöissään, esittäjä sai laittaa parastaan että pysyi matkassa :).

Laatuaikaa kehässä :)

Nyt mamma muuten mennään eikä meinata :)

Odotetaan arvostelua.

Hämeenlinnassa käytiin reissailemassa heti minun loman alussa, reissu oli ihan mahtava. Käytiin myös linna katsomassa ja olihan se aika vaikuttava. Koiranäyttelyissä tuli vettä niskaan ihan riittävästi, Late oli avoimessa luokassa ja sai EH:n ilman sijoitusta. Se kävi ihan ylikierroksilla kehässä ja oli enempi kuin kypsä vesisateeseen. Laku oli veteraaneissa ja arvostelulla ERI, SA, VEK1, VSP-VET. Lakua ei paljon vesisade haitannut. Huippua, että saatiin tuosta yli 40 dalmiksen porukasta jotain kotiin viemistäkin :). Kehässä ei sitten kuvia paljon räpsitty kelistä johtuen...

Hämeenlinna KR 29.6.2013, tuomari Burski Wojciech, Puola.

Excellent condition. Typical head. Too much skin on neck. Deep chest. Bit free elbows. Typical color. Very elegant movement. Excellent character.

Lauran kanssa käytiin Kajaanin ryhmiksessä molempien koirien kanssa toukokuun alussa, tässä näyttelyn jälkeiset tunnelmat, väsynyt mutta ihan onnellinen :) Late oli avoimessa sijoituksella EH, AVK1.

Kajaanin ryhmis 4.5.2013, tuomari: Pekka Teini

Arvostelu:Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä (1)

8v. liikkuu todella pitkällä askeleella. Mask. oikeapiirteinen pää. Hyväasentoinen kaula. Rungossa jo ikäpyöreyttä. Hyvä takaosa. Vahvat käpälät. Pilkuilla taipumus pyrkiä yhteen. Upeanreipas käytös edelleen.

ERI, SA, VEK1, PU 2, VA-SERT, VSP-VET

Talvi on saapunut.

2009-01-18T16:23:00+02:00

Paljon on tapahtunut kesän ja syksyn aikana. On ollut kiireistä aikaa, lopulta tässä uusimpia kuulumisia... Pojat ovat muuttaneet maalle ja nauttivat siellä olostaan, kuten myös me ihmiset .

Näyttelyissä ei paljon ole ehditty käymään. Loppukesällä Haapajärvellä käväistiin, Late sai EH:n ja Laku H:n...siitäpä ei paljon kerrottavaa siis jäänyt. Kajaanin KV:ssä sitten käväistiin myös molempien kanssa. Lakulla jatkui H:n keräily, Late sen sijaan sai pitkästä aikaa ERI:n (ollen ekaa kertaa avoimessa luokassa!!), sai luokkavoiton ja PU-kehässä neljäs sija, kera vara-sertin ja vara-cacibin, joka vahvistuu cacibiksi, hieno yllätys. Laku jatkaa kipeän tassunsa parantelua...

Kajaani KV, kuva: Anna Tunkkari

Muutama kuva poikien touhuista...

Poseerausta.

Ruttuotsa ja rikkinäinen tassu

Koirapuistoilemassakin käytiin Laten ja Narrin (Alphadirato Gentle Leader) kanssa tamminäyttelypäivän jälkeen. Alla muutama kuva ruskean kaksikon päättömästä menosta, sitä vauhtia riitti pojilla :)

Kuvat: Anna Tunkkari